Ei tarvitse lomailla kauaakaan, kun arkeen palaaminen on jo hankalaa. Vaikka tehtävien asioiden välttely oli mukavaa, on ne silti tehtävä lopulta entistä kovemmassa kiireessä. Vähemmästäkin on pää solmussa.
Piirsin tänään hiiren Photoshopilla. Kokeilin erilaisia työkaluja värittämiseen, mutta oikein mikään ei tuntunut sekoittavan värejä öljyvärimäisesti sillä tavalla kuin olisin halunnut.
Lisäsin lopuksi harmaasävytaustan, jonka tekemiseen käytin valmiita sivellintekstuureita todella suurikokoisina. Koska Elements-versiossa ei ole kunnollisia maskeja, leikkasin taustasta alaosan eri tasolle, jotta sain kuvaan horisonttimaisen vaakaviivan.
Otin tänään käyttöön Krita-nimisen ohjelman. Useampi kaveri oli sitä jo kehunut hyväksi, joten piti ottaa testiin.
Tein aluksi tikku-ukon tavallisella siveltimellä. Aloin värittää kasvoja, kunnes huomasin, että sivellintyyppejä onkin rutkasti enemmän. Loppuaika menikin oikeastaan niitä ihmetellessä käyttäen mustaa väriä, joten muutin lopulta myös tikku-ukon värityksen kokonaan mustaksi.
Jännimpiä olivat nuo erilaisia kiekuroita dynaamisesti tekevät siveltimet. Niissä tuntui useimmiten vaikuttavan viivanpiirron nopeus ennemmin kuin painalluksen kovuus. Joissain oli myös kallistuskulmalla väliä, ja esimerkiksi tuo vasemmassa ylänurkassa oleva telamainen jälki on tullut siitä, että kynää on käännetty pystysuuntaiseksi niin, että virtuaalinen maalirulla on maalannut vaakasuoraan.
Ensimmäinen mielikuva Kritasta oli ”Ihan kuin Photari, mutta ilmainen”. Jotkin jutut eivät kylläkään ole ihan yhtä käteviä, mutta todella moni juttu tuntuu aivan samanlaiselta käyttää. Huonoista puolista voisin mainita, että ainakin värinkorjauskäyrissä oli aluksi vaikea napata kiinni samasta tarttumapisteestä, jonka oli aiemmin luonut, ja tilalle tuli mitä ihmeellisimpiä kanttiaaltokuvioita täysin pystysuorilla viivoilla. Kokeilin Color curves -työkalua siis siinä vaiheessa, kun halusin jo piirretystä ruskeasta ihon ääriviivaväristä mustaa.
Hmm… Nyt tuli vielä mieleen, että onkohan Kritassa piirtotasolle drop shadow -tukea, joka Photoshop Elements 6 -ohjelmasta puuttuu? Se voisi olla kätevä.
Tänään halusin taas ottaa tuntumaa GIMP-ohjelmaan. Piirtelin muotoja ja aika nopeasti mieleen tuli riisilusikat kiinalaisesta ravintolasta, joten piirsin sellaisen. Tein ensin varjostukset harmaalla ja sen jälkeen värin eri tasolle, ja kokeilin läpi eri tasoasetuksia. Multiply on itselleni tutuin, mutta kun vaihdoin tasot toisinpäin ja käytin eri moodia, sainkin yhtäkkiä keltaisesta kauhasta punaisen 😀 Otin sitten senkin mukaan.
Tällaista taidetta tänään. Kokeilin erilaisia brusheja Photoshopissa, ja sopivalla värikombinaatiolla Impressionist Brush tuotti kuvaan pehmentämisen lisäksi myös homemaisia värisävyjä. Siitä lähti idea kuvata puhtauden ja likaisuuden välistä ristiriitaa. Kannattaa klikata teos suuremmaksi, niin yksityiskohtia näkyy paremmin (vaikkakin pienensin nettijulkaisuun resoluutiota puolella).
Luin tänään One Piece -mangasarjakuvaa, ja piirsin siitä ensin muistin varassa yhden hahmon, ja sitten kuitenkin otin mallia ja tein korjauksia. Olisi ollut hyvä ottaa alkuperäinen piirros vertailtavaksi viereen, mutta en huomannut tallentaa siitä versiota.
Piirsin tanssipelailuun liittyvän kuvan. Piirtämäni nuolet eivät ole varsinaisesti tekstuureiltaan samanlaisia kuin tanssipeleissä, mutta ne muistuttavat aika paljon esimerkiksi In The Groove -pelin grafiikoita.
Olen viime aikoina kuunnellut enemmän musiikkia. Tänään satuin kokeilemaan jazzia junamatkalla, mutta esimerkiksi gradua kirjoittaessa olen kuunnellut house-teknoa ja palapeliä tehdessä top-listoja. Joskus musiikista ei jaksa niin välittää, mutta nyt se on rentouttanut mukavasti, ja kun löydän hyvää musiikkia niin saan kylmiä väreitä ja tekee mieli jammailla ja laulella mukana. Pitää vain varoa tekemästä niin hiljaisessa opiskelutilassa…